Liian lyhyeksi jäi lapsuuden aika,
pois jäi sadut ja taika.
Sortui rakennetut hiekkalinnat,
unelmat yhteiset pirstaleina.
Naarmuiset pienten sydänten pinta,
se on lapsuuden julman hinta.
Pienet jalat kulkevat vieraita teitä,
jossain kaukana äiti, rakastaen heitä.
Tunteena tuulen hiuksissa lasten.
sadepisaroina poskilla punaisten.
Makuna sokeri hattaran.
lämpönä aamuisen auringon.
Aina siis vieressä kulkien.
Runoja satuja vitsejä ja laulun sanoja: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä ajatuksia, kommentteja, kehuja, rakentavaa palautetta ...
0 kommenttia (kommentoi)