 |
|
 |
|
| Hetki |
Kirjoittaja:
Sirpa-Kaarina.K |
|
Odotan, pelkään ja
toivon soittoasi, jota ei
tule!?!
Olen surullinen ettemme
ehtineet tutustua toisiimme.
Surullienn että jäi niin
paljon kokematta,
niin paljon tuntematta,
niin paljon puhumatta. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 39
|
|
|
|
|
Ihmisten näen ohi kulkevan,
kirkonkylän keskustan katujen autioituvan,
harmaan taivaan ja talojen sen alla itkevän yksinäisyyttään. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 299
|
|
|
Suru saapui yllättäen, en osannut odottaa.
Kipu tunkeutui syvälle sisimpään, miten poistan sen? (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 1463
|
|
|
Kun suru valtaa
sydämen
se painaa lujaa
sanat kuulee toisten
ei kuule kuitenkaan
selkä suorinkin taipuu
kumaraan (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 7
|
|
|
Tulin parvekkeelle, näin sinut, olit istumassa penkillä.
Et puhunut, et katsonut etkä edes vilkaisut minuun. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 1169
|
|
|
|
Lämmin käsi
..kosketti minua hiljaa
ei saanut sanaa..
..tuska oli liian lähellä
olimme aivan..vierellä. (lue koko runo / kirjoitus)
Lukukertoja : 300
|
|
 |
 |
 |
 |